Historia

Mannerheimin Lastensuojeluliiton Uuraisten osaston historiaa

(koottu Mirja Kaartisen laatimasta MLL:n 70-vuotisjuhlapuheesta 13.10.1996 sekä yhdistyksen pöytäkirjoista vuosilta 1980-2010)

4.10.1920 valtakunnallinen lastensuojelujärjestö sain nimensä perustajansa Kenraali Marsalkka Carl Gustav Mannerheimin mukaan. Se perustettiin Suomen lasten suojelemiseksi ja huoltamiseksi. Myös suomalaisen sairaanhoidon kehittäjällä ja johtajalla Sophie Mannerheimilä ja lastenlääkäri, arkkiatri Arvo Ylpöllä oli suuri vaikutus liiton syntyvaiheissa.

Tuolloin suurimmat ongelmat olivat köyhyys, puutteelliset asunto-olot, aliravitsemus ja tietämättömyys, joiden johdosta lapsikuolleisuus oli suuri. Useiden lasten isät olivat jääneet taistelukentille ja vankileireihin. Leivän saanti oli tiukassa ja äidit nääntymäisillään yrittäessään yksin selvitä lastensa kanssa. Lasten hoidon taso oli usein surkeaa. Tästä yhteiskunnallisesta tilanteesta johtuen liiton ensimmäisiä tehtäviä olivat kansanterveyden kohottaminen (lähinnä odottaviin äiteihin ja imeväisikäsiin lapsiin kohdistuen), nuorisohuolto sekä yleinen valistustoiminta.

Pian perustamisen jälkeen liitto laajensi toimintaansa myös maaseudulle ja paikallisosastoja alettiin perustaa vilkkaasti. Uuraisille osasto perustettiin vuonna 1926. Uuraisilla järjestön toiminta aloitettiin ns. kapaloseurana, jonka tehtävänä oli valmistaa pikkulasten, lähinnä vauvojen vaatteita vähävaraisille perheille. Kapaloseura lainasi näitä ns. kiertokoreja vauvaperheille helpottaakseen pikkulasten vaatepulmia samalla opastaen äitejä vauvan hoidossa. Tämä oli varhaisin muoto nykyisestä äitiysavustuspakkauksesta. Muutenkin järjestö on kautta historiansa toiminut uusien, lasta koskevien toimintamuotojen kehittäjänä ja alullepanijana ja niistä on myöhemmin tullut pysyviä ja lakisääteisiä.

Uuraisilla järjestö toimi alkuvaiheessa ja 1950-luvulle saakka kiinteässä yhteistyössä SPR:n Uuraisten osaston kanssa. Valtakunnallisestikin Kenraali Mannerheimin Lastensuojeluliitto toimi vuodesta 1925 lastensuojelu- ja kansanterveysjärjestönä SPR:ssä vuoteen 1950, jonka jälkeen irtautui siitä.

Toisen maailman sodan aikana ja muutama vuosi sen jälkeen Uuraisten osaston toiminta paikallisen SPR:n kanssa keskittyi huolenpitoon sotaorvoista ja heidän perheistään. Sotaorpohuolto käsitti vaate- ym. avustustoimintaa sotaleskille ja heidän lapsilleen. Uuraisten osastossa oli myös kummitoimikunta, joka hankki kummeja uuraislaisille lapsille. Silloinen osaston johtokunta toimi kummitoimikuntana. 1940-luvullaosaston puheenjohtajana toimi kirkkoherra Taito Lumme ja sihteerinä ja rahastonhoitajana pankkivirkailija Ester Toivola. Muita aktiivisesti toimineita olivat opettaja E.V. Riihimäki ja opettaja Saarikko sekä kanttori Rafael Varha.

Neuvola Uuraisille 1949

Uuraisten osastolla oli Ruotsissa kaksi kummikuntaa. Kunnat avustivat sotaleskien perheitä ja olivat myös rahoittamassa neuvolan rakentamista sodan jälkeen. Neuvolarakennuksensa Uurainen sai vuonna 1949, mikä oli suuri ilon ja ylpeyden aihe järjestölle, sillä se oli ahkeroinut kovasti asianmukaisen terveystalon saamiseksi kuntaan. Neuvolatoimintahan on Mannerheim-liiton aluelle panema ja kehittämä ja siksi myös pienten kuntien paikalliset osastot olivat vaikuttamassa siihen, että neuvolatyö lastenterveydentilan kohentamiseksi saatiin ripeästi alkuun asianmukaisissa tiloissa.

Lasten terveyden edistämiseen ja parantamiseen tähtäsi myös MLL:n hanke lasten sairaaloiden (Lastenlinnojen) saamiseksi Helsinkiin ja Kuopioon. Myös Uuraisten osasto oli aktiivisesti mukana hankkien rahaa myyjäisin ja tempauksin. Uuraisten osasto sai Amerikasta mm. ”neskahvia”, joka oli tuohon aikaan erikoista. Kahvia myymällä saatiin sievoiset summat rahaa Lastenlinnan keräystä varten.

1940-luku oli aktiivista ja työntäyteistä aikaa ja järjestö teki arvokasta työtä järjestäessään apua sodan seurauksista kärsineille perheille. Tämän vaikean ajan jälkeen Uuraisten osaston toiminta hiljeni muutamaksi vuosikymmeneksi: liekö syynä ollut se että SPR erosi hallinnollisesti Mannerheimliitosta vuonna 1951.